Blogi on ollut tällä hetkellä ilmeisesti hieman huonosti päivittyvä, tai näin ainakin päätoimituksen infokirje ilmoitteli muutama päivä sitten. Itsekään en olisi kirjoitusvuoroani muistanut kaiken kiireen keskellä, mutta onneksi sitten löysin ajan putsailla sähköpostilaatikkoani ja TIDIN! "Sofian vuoro on viikolla 13." Katsahdin kalenteriin ja tajusin että viikko kolmetoista loppuu reilu vuorokauden kuluttua. Vastuuntuntoisena ihmisenä skippaan nyt uuden koiran kanssa seurustelun ja sepostan tänne jotain mietteitä.

 

Olen tämän kevään abiturientti, joten minun kuuluisi tällä hetkellä ilmeisesti nauttia täydestä vapaudesta ja vain löhöillä oloneuvoksena, mutta ei. Kaikki jotka tätä harhakuvitelmaa kirjoitusten ja lakkiaisten välisestä ajasta viljelevät, voivat kitkeä sen itsestään pois. Pääsykokeet nimittäin painavat jo niskaan.

Ensimmäinen tervetulotoivotus on jo postiluukusta tipahtanut, eikä pääsykoe kuulu millään muotoa niihin helpoimpiin mitä on; teatterikorkeaan olisi tarkoitus päästä. Ensimmäisen, kirjoitusvaiheen läpäistyään hakijan on osoitettava taitonsa tanssissa, laulussa, ulkoaopettelussa, eläytymisessä... Ja vieläpä kaikissa näissä saman tehtävän tiimoilta. Ei ole helppoa lähteä kehittelemään esitystä, jossa kuuluisi tanssia humppaa/tangoa/jivea ja samalla hoilottaa jotain itse sanoittamaansa kappaletta onnistuneesti. Teatterikorkea on mieluisin vaihtoehto jatko-opiskelupaikoista, tottakai, mutta se on niin epärealistinen unelma, että pakko on hakea muuallekin. Siitä taas seuraa lukemista... Kirjapino on kasvanut tasaista tahtia, sitä mukaa kun yliopiston kirjastoon on varauksia saapunut. Fonetiikkaa, kommunikaatiota, anatomiaa, fysiologiaa ja äidinkieltä on pöydällä odottamassa jo kunnioitettava seitsemän tiiliskiven pino; onneksi enää yksi kirja on saapumatta.

 

Kesätyöt ovat myöskin monelle stressaava asia näin kevään koittaessa. Itse olin niin onnekas, että hain kahteen paikkaan ja pääsin molempiin. Kesäkuuksi pääsin vanhaan tuttuun Oulun uimahalliin, heinäkuu vierähtää sitten naapurikunnan liikuntakompleksissa hukkuvia lapsia pelastaen. Kaksi-kolme viimeistä kesää pääasiassa toimistotyötä tehneenä olin hyvin kiitollinen saadessani koko kesäksi hommia uinninopetuksesta, onpahan hyvä syy kieltäytyä sedän tarjoamasta myyntisihteerin lomituksesta.

Kesätöistä usein haetaan vain rahaa, mutta oivoi, sääliksi käy niitä jotka väkisin puurtavat kuukauden verran kahdeksan tunnin päiviä työssä joka kiinnostaa yhtä paljon kuin kupillinen kuumaa vettä.

 

Tuskaista ja stressaavaa odotteluputkea toivottaa

Sofia