Olen aivan varma, ettei tämä ollut näin vaikeaa viime vuonna. Olen myös miettinyt, miksi ei. Tähän mennessä olen keksinyt muutaman syyn: tänä vuonna minulla on ollut liikaa aikaa. Tiukassa aikataulussa saa aikaiseksi enemmän, kun ajankäyttö täytyy suunnitella. Liika aika tarkoittaa lähinnä elokuvia ja kirjoja ja epämääräistä haaveilua ja unelmointia, lähinnä Portugalista. Tänä vuonna ongelma on myös se, että minä tiedän, että olen tehnyt tämän jo kerran. Kuvittelin, että se olisi helpottava asia. Olin väärässä: viime vuonna minun täytyi todistaa itselleni, että pystyn kirjoittamaan 50 000 sanaa kuukaudessa. Olen tehnyt sen kerran, mitäs nyt?

No, olen melko tehokkaasti luonut lisää haasteita. Tällä hetkellä kasassa pitäisi olla noin 25 000 sanaa. Minulla on suunnilleen 10 000. En ole luovuttanut vielä. En luovuta. On tietenkin mahdollista, että joulukuun ensimmäinen huomaan, että kappas, jäi muutama sana puuttumaan. Tavoitteeni on edelleen, että niin ei käy.

Miten tähän tultiin? Tekemällä kaikkea muuta silloin, kun piti kirjoittaa. Kirjoittamalla kaikkea muuta kuin piti. Vaihtamalla tarinaa neljän päivän jälkeen, vaihtamalla kuudentena takaisin. Kirjoittelemalla epämääräisiä pätkiä, joissa ei esiinny yhtäkään tarinani henkilöä. Suunnittelemalla novelleja. Katsomalla Criminal Mindisia. Neulomalla villatakkia ja purkamalla ja suunnittelemalla uutta tilalle. Olen aika hyvä suunnittelemaan asioita ja tekemään kaikkea muuta kuin pitäisi.

Tarinani sitten. Kyllä, päähenkilön nimi on edelleen Lisbeth, hänellä on isä ja pikkusisko nimeltä Klara ja äiti, joista kaksi viimeksi mainittua on jossain kaukana, Lisbeth ei tiedä missä. Hän yrittää todistaa perheelleen olevansa tarpeeksi vahva kuuluakseen siihen.
Ja Lisbethin lisäksi... Niin. On koko joukko epämääräisiä aloituksia. Päiväkirjanomaisia pätkiä. Novelli. Unia. Ajatuksia elokuvista. Jotakin, mikä muistuttaa lyriikkaa, vaikka en koskaan kirjoita runoja.
Kuvittelin jossain vaiheessa, että tarinastani tulee jotakin Calvinon Jos talviyönä matkamies -teoksen kaltaista, rakenteellisesti. Useita tarinan alkuja ja taustalla kehyskertomus. Olen tullut siihen tulokseen, että se on liian yksinkertainen kuvaamaan tarinaani, "romaaniani". Minun tarinani koostuu fragmenteista, jotka yritän marraskuun viimeisenä päivänä liittää yhteen jollakin mielekkäällä tavalla.
Toivottakaa onnea.

Terveisin, Anna

(Piristyksenäni ovat kuluneiden kahden viikon ajan olleet Nanon osallistujille lähetetyt kannustuskirjeet kuuluisilta kirjailijoilta. Tänään avasin sähköpostini, Meg Cabotin kannustus oli saapunut, ja alkoi sanoilla "I know what you're doing. You're thinking about cheating, aren't you?" Juuri sitähän minä tein, mutta kuten viestissä kehotettiin, päätin hylätä ajatuksen...)