Ikkunaa on väsätty nyt muutama kuukausi ja ensimmäisen numeron julkaisu lähestyy. Jännittää ja hirvittää. Viimeiset viikot ainakin itsellä ovat kuluneet niin tiiviisti pääsykokeiden ja matkavalmistelujen parissa, että Ikkuna on jäänyt paljon pienemmälle huomiolle kuin toivoisi. Lähden kuukaudeksi reilaamaan juuri ensimmäisen numeron hektisimmäksi valmisteluajaksi, ja hiukan pelottaa, mitä sillä aikaa tapahtuu. Omahyväisesti nousee pintaan ajatus, että pärjääkö muu toimittajakunta ilman minua? Olisinko ehtinyt vielä tehdä jotakin lehden hyväksi ennen lähtöä? Pitävätkö muut minua jonkinlaisena petturina kun livistän juuri tässä vaiheessa sähköpostien tavoittamattomiin?
Toisaalta. Toimittajakuntamme on pieni, mutta aivan mahtava. Tiedän, että ensimmäisestä lehdestä tulee upea (ja siitä voi todennäköisesti lukea jutun reissustani!). Matkan lähestyminen on myös nostanut innostukseni Ikkunasta vielä tavallistakin korkeammalle: juttuideoita, teemasuunnitelmia ja ajatuksia lehden tulevaisuudesta on syntynyt hirveät määrät. Ne odottavat, kun tulen heinäkuussa takaisin. Loman jälkeen olen toivottavasti kunnolla latautunut, täynnä ideoita ja uusia kokemuksia. Uskon, että silloin paneudun Ikkunaan vielä tähänastista enemmän. Heinäkuun lopulla olemme kaikki paljon tämänhetkistä fiksumpia. Näemme, millainen rakkaasta Ikkunastamme todella muotoutuu. Pääsemme – ainakin toivottavasti – vaihtamaan ajatuksia lukijoidemme kanssa.

Heinäkuun lopulla Ikkuna todella, konkreettisesti on olemassa. Matkakuumeessa ja matkalla,
päätoimittajanne Anna

(PS. Lehden ilmestymisen aikoihin myös erään toisen asian pitäisi herättää huojennusta niin toimituksen kuin lukijoidenkin joukossa: pääsykoetulokset ovat varmasti siihen mennessä selvillä. Itse vietän alkumatkani sormet ristissä toivoen, että jostakin päin Suomea käy kutsu aloittamaan opiskelut. Samaa toivon myös kaikille kouluihin hakeneille lukijoillekin.)